Pentu tuli taloon - eikä muuten mikä tahansa pentu, vaan luonnonvoimiakin uhmaava Extreme Actionin Lightningrider. Poika ristittiin kasvattajalla "Salamaksi" ja "Flashiksi", mutta varsin lyhyen pohdinnan jälkeen nimi vaihtui Jackiksi. Onhan Jack monen suurmiehen (joskin tietyiltä osin arveluttavien sellaisten) nimi. Jack ei ole vain Jack, vaan myös Jaska, Tsäkä, Säkki ja moni muu.

Jack tuli suoraan tarhasta sisäkoiraksi, ja paljoon on pienellä tottuminen. Ensinnäkin nyt se 200 km automatka Oulun kotoon oli hämmentävä kokemus. Pienen pennun suuret korvat menivät aivan lerpalleen, kun ahtauduimme jo ennestään täyteen autoon. Alkumatka meni neliraajahalvauksessa, ja luultavasti tästä halvauksesta johtuen pikkainen ei tajunnut edes itkeä mamman perään.

Kotona isot pohjat ottivat neutraalin asenteen metrijalkaiseen koiranpentuun. Mori tekee tietenkin selkeän pesäeron rääpäleeseen - onhan se nelijalkaisten pomo.  Kissojen perässä oli pakko vähän kipittää, mutta kiellot menivät varsin hyvin sisään suurten korvien kautta. Ennen nukkumaanmenoa oli pakko vähän vikistä, mutta uni tuli uuden mamman kättä vasten.

Ihme ja kumma, mutta Jaskalla tuntuu olevan jo valmiiksi hyvä käsitys sisäsiisteydestä. Ainakaan nyt kahden päivän kuluttua kotiin saapumisesta ei ole tullut mitään tarpeita sisälle. Tietenkin me nyt käytämme sitä heti herättyämme siinä seitsemän-kahdeksan maissa, ja aina ruuan, unien ja leikin jälkeen. Ehkä noin kymmenisen kertaa päivässä, mikä on minusta aika vähän. On kyllä tosi motivoivaa käyttää pihalla pentua, joka selvästi ilmaisee hätänsä, ja tekee tarpeensa innoissaan pihalle namien toivossa.

Kengät ovat Jackin ehdoton intohimo, ja niitä löytyy yleensä joka paria piskaisen pedistä. Vähän on myös kokeiltu pöydänjalkaa, tuoleja, sänkyä ja sohvaa, mutta vesipullo on armoton. Valitettavasti etikka tuntuu olevan Jaskan lempparia, että sillä valelu ei paljoa auta.