Pentu tuli taloon - eikä muuten mikä tahansa pentu, vaan luonnonvoimiakin uhmaava Extreme Actionin Lightningrider. Poika ristittiin kasvattajalla "Salamaksi" ja "Flashiksi", mutta varsin lyhyen pohdinnan jälkeen nimi vaihtui Jackiksi. Onhan Jack monen suurmiehen (joskin tietyiltä osin arveluttavien sellaisten) nimi. Jack ei ole vain Jack, vaan myös Jaska, Tsäkä, Säkki ja moni muu.

Jack tuli suoraan tarhasta sisäkoiraksi, ja paljoon on pienellä tottuminen. Ensinnäkin nyt se 200 km automatka Oulun kotoon oli hämmentävä kokemus. Pienen pennun suuret korvat menivät aivan lerpalleen, kun ahtauduimme jo ennestään täyteen autoon. Alkumatka meni neliraajahalvauksessa, ja luultavasti tästä halvauksesta johtuen pikkainen ei tajunnut edes itkeä mamman perään.

Kotona isot pohjat ottivat neutraalin asenteen metrijalkaiseen koiranpentuun. Mori tekee tietenkin selkeän pesäeron rääpäleeseen - onhan se nelijalkaisten pomo.  Kissojen perässä oli pakko vähän kipittää, mutta kiellot menivät varsin hyvin sisään suurten korvien kautta. Ennen nukkumaanmenoa oli pakko vähän vikistä, mutta uni tuli uuden mamman kättä vasten.

Ihme ja kumma, mutta Jaskalla tuntuu olevan jo valmiiksi hyvä käsitys sisäsiisteydestä. Ainakaan nyt kahden päivän kuluttua kotiin saapumisesta ei ole tullut mitään tarpeita sisälle. Tietenkin me nyt käytämme sitä heti herättyämme siinä seitsemän-kahdeksan maissa, ja aina ruuan, unien ja leikin jälkeen. Ehkä noin kymmenisen kertaa päivässä, mikä on minusta aika vähän. On kyllä tosi motivoivaa käyttää pihalla pentua, joka selvästi ilmaisee hätänsä, ja tekee tarpeensa innoissaan pihalle namien toivossa.

Kengät ovat Jackin ehdoton intohimo, ja niitä löytyy yleensä joka paria piskaisen pedistä. Vähän on myös kokeiltu pöydänjalkaa, tuoleja, sänkyä ja sohvaa, mutta vesipullo on armoton. Valitettavasti etikka tuntuu olevan Jaskan lempparia, että sillä valelu ei paljoa auta.

..mutta eisilissä treeneissä huomattavasti paremmin toiminut koira EI ollut Mori. :) Mori oli kuin lapamadon niellyt - hidas, keskittymishäiriöinen ja ahdistunut sateesta. Ei me paljoa voitu treenata, kun toinen leijuu jossain omissa maailmoissaan. Ruutu? Mikä se sellainen on? Ai autoon suojaan? Joo!

Rajo oli varsin toimiva pakkaus. Seuraaminen oli energistä joskin ohjaajan tullessa katsomaan alkoi keskittyminen herpaantua. Liikkeestä maahanmeno oli vähän hidasta.

Morin kanssa keskitytään nyt tosissaan korjaamaan meidän ongelma-alueita, eli seuraamisen käännöksiä, kaukokäskyjä, noudon luovuttamista ja ruutua. Eilen otettiin kahta keskimmäistä, ja ihan kotioloissa suorittaa kaiken ilman ongelmia. Tänään pitäisi päästä kentälle vähän harjoittelemaan.

Rajon kanssa opettelemme noudon perusteita, jotta alokasluokan puurtaminen ei tylsistyttäisi sitä. Opetan sen tuomaan suoraan vierelle, joten tällä hetkellä olemme siinä tilanteessa että osaa vierellä ollessaan "nostaa" kapulan lähes lattian rajasta, kun pitän siitä vielä kiinni. Pyrimme välttämään epäonnistumisia ja etenemään mieluummin liian hitaasti ja lyhyillä harjoituksilla. Huskyt on niin.. sellaisia. :)

Ensimmäinen kisa voittajassa ohitse, ja tunnelma on hieman hämmentynyt. Menikö se nollille noin helposti? Paikkamakuussa ei ongelmia. Jännitystä ei ollut tipan tippaa ja Mori oli tosi skarppina. Tästä syystä seuraaminen menikin aivan mahtavasti. Liikkeestä istuminen oli hieman hämmentävä, sillä Mori jäikin seisomaan. Noudot meni muuten hyvin, mutta ukko ei malttanut odottaa "sivulle" -käskyä vaan toimi ihan oma-alotteisesti. Rokottihan se pisteitä. Ruutua ei löytynyt ollenkaan, mutta kentän toisessa laidassa oleva purkki (niitä samoja joilla ollaan treenattu!) löytyi kyllä. Huokaus. Tunnari meni mallikkaasti, siitä ei mitään sanottavaa. Mutta kaukokäskyissä (muka) liikkui sen verta että nolla tuli (?). Tulikohan siinä kaikki.. Eli saldona kolme nollaa (ruutu, liikkeestä istuminen ja kaukokäskyt), ja tyhmiä rokotuksia. Ja SM-kisat odottavat.. Kaiken kaikkiaan minulla on kuitenkin ihan hyvä fiilis, ja Mori tykkäsi tehdä. Yleisvaikutelma olisi ollut 9, mutta minä tyhmä menin jossain vaiheessa käpälöimään sitä ja tippui 7. Nojoo, toivottavasti seuraavalla kerralla onnistuu paremmin. Ja jos ei onnistu, niin sitten sitä seuraavalla. :)

Morin kanssa ollaan nyt päivittäin harjoiteltu tunnistusnoutoa, ja jotain valoa alkaa olla tunnelin päässä. Tunnistusnouto nimittäin sujui treeneissä ihan mallikkaasti. Kokeessa tietenkin on ihan eri juttu, mutta ainakin meillä on toivoa tulevaisuudesa! :) Ruutu löytyi kivasti ja sinne mentiin vauhdilla. Vissiin Morin lemppari. Hyttyset söivät vain reppanan naaman niin pahasti, ettei paikallamakuun lisäksi otettukaan sitten muuta.

Rajolla alkoi kisaamaan tähtäävien tokoilijoiden ryhmä. Ensimmäisellä tunnilla vain tutustuttiin ja otettiin kontaktitreeniä, puhuttiin palkkaamisesta ja otettiin vielä luoksepäästävyyttä ja perusasentoa. Rajon kanssa treenaaminen on kyllä mielenkiintoista vaihtelua, kun liikkeiden vaikeus ei päätä huimaa. Enemmän saakin sitten keskittyä koiran mielenkiinnon ylläpitämiseen, kun Morilla se on lähes selviö että se mitä käsketään toteutuu.